Päivihellen Luoma

06/2017

Asiakas pääsee välittömästi hoitoon. Hoito on erittäin laadukasta ja ammattitaitoista. Hoidon tavoite on keskustelu ja perheen ottaminen mukaan terapiaan. Lääkkeet tulevat vasta, jos niitä todella tarvitaan. Keroputaan malli pitäisi saada leviämään koko Suomeen. Terapia on asiakas kohtainen ja kiireetön.

Anonyymi

09/2016

Olin suljetulla osastolla kuukauden verran. Päivisin hoitajia näki vain lähinnä ruoka-aikoina.Muun ajan he oleilivat osaston toisessa päässä minne päästäkseen piti koputtaa ja esittää pyyntönsä ovella.Öisin hoitajia ei näkynyt vaan he olivat lukkojen takana osaston toisessa päässä. Hoitajien kopissa oli petii jotta saivat nukkua yövuorossa.Ja nukkuivat myös.Öisin käytävällä vaelsi alasti miespotilas joka ei osannut takaisin huoneeseensa. Jouduin usein kolkuttamaan hoitajat ja hoidettavat erottavalle ovelle ja pyytämään että vanha mies tultaisiin laittamaan nukkumaan vaeltamasta alasti kylmiltä käytäviltä. Kyseiselle potilaalle puettiin ns.hygieniahaalari josta seurauksena oli se että hän vaelsi käytävillä vaipat täynnä kun ei saanut käytyä tarpeillaan kun ei saanut haalaria auki. Eikä häntä käytetty vw:ssä . Haju oli hirveä. Keroputaan sairaala oli häpeällisessä kunnossa. Kaikki pinnat kuluneita ja pinttyneitä. Suihkussa kävi vain pari potilasta esm. minä. Inhotti seisoa suihkun lattialla jalkasilsan pelossa. Toiset pestiin jos pestiin. Potilailla oli likaiset hiukset ja kädet pinttyneet likaisiksi. Kynnet olivat pitkät.Pelkäsin saavani osastolta jonkun kaamean pöpön. Hoito oli huonoa enkä kuukauden aikana puhunut omahoitajani kanssa kuin kahdesti vaikka olin huonossa kunnossa. Lääkärin tapasin kolmesti. Hoitopalavereissa syyllistyin sairaudestani skitsofreniasta. Ihmettelen keroputaan maailmankuulua hoitomallia. Siellä säilytetään vakavasti sairaita ihmisiä epäterveellisissä oloissa. Ja hoidon tehoavuus on huono. Tunsin kolme ihmistä jotka olivat olleet siellä hoidettavana ja pois päästyään riistäneet hengen itseltään. Kun pääsin pois muutin heti Ouluun jotten joutuisi enää Keroputaan sairaalaan. Psykoosini ei ollut parantunut ja jouduinkin Oulun Peltolaan hoidettavaksi.